Kolmas ekumeeninen konsiili, joka kokoontui Efesoksessa v. 431 hyväksyi asiakirjojensa joukkoon Aleksandrian patriarkan Kýrilloksen kirjeen, jossa lausutaan mm:
...Sen vuoksi lausui (Nikaian) pyhä ja suuri synodi, että hän, joka syntyi Jumalasta, Isästä, luontonsa (kr. fysis) puolesta, eli ainosyntyinen Poika - tosi Jumala tosi Jumalasta, Valkeus Valkeudesta, jonka kautta Isä teki kaiken - astui alas, tuli lihaan, syntyi ihmiseksi, kärsi, nousi ylös kolmantena päivänä ja astui ylös taivaisiin. Näitä sanoja ja oppeja meidän on seurattava ymmärtäen, mitä tarkoittaa, että Sana joka on Jumalasta tuli lihaan ja eli ihmisenä. Emme näet sano, että Sanan luonto (fysis) olisi muuttunut lihaksi tullessaan, emmekä, että Sana olisi muuttunut täydeksi ihmiseksi, joka koostuu sielusta ja ruumiista, vaan sanomme, että Sana yhdistäen itseensä järjellisen sielun elävöittämän ruumiin hypostaattisesti (kath´hypóstasin) tuli sanomattomalla ja käsittämättömällä tavalla ihmiseksi, ja häntä kutsuttiin Ihmisen Pojaksi. Tämä yhdistyminen ei tapahtunut vain pelkästä tahdosta eikä mieltymyksestä, eikä myöskään siten, että hän olisi omaksunut yhden (inhimillisen) persoonan, ja vaikka ne luonnot, jotka yhdistyivät tähän tosi yhteyteen, olivatkin erilaiset, niistä kummastakin on (yhdessä) yksi Kristus ja Poika, ei niin, että yhdistymisessä (kr. hénosis) olisi luontojen erilaisuus kadonnut, vaan siten, että jumalallisuus ja inhimillisyys toteuttivat sanomattomalla ja salaisella tavalla yhdistyessään meille yhden Herran ja Kristuksen ja Pojan. Ja siten, vaikka hänellä olikin olemassaolonsa ja vaikka hän syntyikin Isästä ennen aikojen alkua, hänen sanotaan myös syntyneen naisesta lihan puolesta, ei niin, että hänen jumalallinen luontonsa olisi saanut alkunsa pyhässä Neitsyessä, eikä siten, että jumalallinen luonto itsessään olisi välttämättä tarvinnut toista syntymää Isästä syntymisen jälkeen... vaan meidän ja meidän pelastuksemme tähden hän yhdisti itseensä hypostaattisesti inhimillisen ja syntyi naisesta, ja siksi hänen sanotaan syntyneen lihan puolesta. Ei ole myöskään niin, että hän ensiksi olisi pyhästä Neitsyestä syntynyt tavallinen ihminen, johon sitten Sana olisi laskeutunut, vaan itse kohdusta alkaen yhdistyneenä inhimilliseen hänen sanotaan alistuneen ruumiilliseen syntymään ja siten tehneen lihansa syntymisen omakseen...
Tämän esittää kaikkialla oikean uskon oppi. Näin havaitsemme pyhien isien sen ymmärtäneen. Siksi he luottavasti sanoivat pyhää Neitsyttä Jumalan synnyttäjäksi (kr. theotókos), millä he eivät tarkoittaneet, että Sanan luonto tai hänen jumaluutensa olisi saanut alkunsa pyhästä Neitsyestä, vaan että järjellisen sielun elävöittämän pyhän ruumiinsa puolesta - johon Sana oli hypostaattisesti yhdistynyt - hän syntyi Neitsyestä ja siten hänen sanotaan syntyneen lihan puolesta.
(Teinonen 1991, Kirkkojen tunnustukset s.18-19, Denzinger, Heinrich: Kompendium der Glaubensbekenntnisse und kirchlichen Lehrentscheidungen. Verbessert, erweitert, ins Deutsche übertragen und unter Mitarbeit von Helmut Hoping herausgegeben Peter Hünemann. 37. Auflage 1991. Herder)