Neitsyt Maaria emonen,
rakas äiti armollinen
läksi maita katsomahan
ilmoja iha'amahan.
Löysi puun alastomaksi,
vallan vaattehettomaksi.
Hikiliinan kääri puuhun,
silkkinauhalla sitaisi,
kovan koivun ympärille.
Siitä syntyi koivun tuohi
tuohelle sileä silpa,
Neitsyt Maarian hi'estä.
(Kaarle Krohn, Suomen muinaisrunoja I)