Tiedonhaun valmistelu

Asiasanat ja luokitus eli haku sisällönkuvailukentistä

Asiasanoja ja luokituksia käytetään tietokannoissa ja kirjastojen kokoelmaluetteloissa kuvaamaan julkaisujen sisältöä. Niiden tarkoituksena on auttaa käyttäjiä löytämään haluttu tieto mahdollisimman vaivattomasti. Yhdellä julkaisulla (kirja, artikkeli) voi olla useampia asiasanoja ja luokituksia.

Asiasanastojen termeillä tehdyt haut johtavat yleensä tarkempiin hakutuloksiin kuin vapaasanahaut. Asiasanahaku hakee termejä aineiston sisältöä kuvaavista kentistä, kun taas vapaasanahaku kohdistuu tietueen kaikkiin hakukelpoisiin kenttiin.

Sisällönkuvailussa käytetyt asiasanat löytyvät asiasanastoista ja tesauruksista, jotka joko sisältyvät tietokantoihin tai ovat erillisiä elektronisia tai painettuja julkaisuja. Asiasanastot ja tesaurukset voivat olla luonteeltaan yleisiä tai jonkin erityisalan sanastoja, kuten:

• Yleinen Suomalainen Asiasanasto YSA
• Lääketieteen erityissanasto Medical Subject Headings MeSH

Asiasanastoissa käsitteet ovat useimmiten aakkosjärjestyksessä. Asiasanasto on avainsanaluettelo, jossa kutakin asiaa kuvaamaan on valittu tietty termi. Sen kohdalla viitataan rinnakkaisiin, suppeampiin ja laajempiin termeihin.

Myös luokitusten avulla kuvataan julkaisujen sisältöä. Esimerkkejä luokitusjärjestelmistä:

• Yleinen kymmenluokitus UDK, joka on käytössä useissa tieteellisissä kirjastoissa
• American Mathematical Society -luokitus AMS
• National Library of Medicine -luokitus NLM

Kattavaan tiedonhakuun kannattaa usein yhdistää sekä luonnollisen kielen että asiasanastojen sanoja.

Eri tietokannoissa on yleensä omat tietokantakohtaiset asiasanastot eli tesaurukset sekä luokitukset.