Wivi Lönn, arkkitehti

Estonia-teatterikilpailun voitto innosti Lönniä matkustamaan Armas Lindgrenin kanssa Pietarin kautta Wieniin ja Müncheniin vuoden 1910 helmikuussa. He tutustuivat teattereihin ja erityisesti uudenlaisiin näyttämölaitteisiin. Estonia-teatterissa toteutettiin wagnerilaisia periaatteita noudatteleva, upotettava orkesterimonttu ja yhtenäinen katsomo betonisine parvirakenteineen.

Ensimmäinen maailmansota katkaisi mahdollisuuden matkustaa Keski-Eurooppaan, ja seuraavan ulkomaanmatkansa Lönn teki jälleen Armas Lindgrenin kanssa vuonna 1920, jolloin he osallistuivat Lontoossa järjestettyyn rakennuskongressiin. Sen jälkeiset ulkomaanmatkat ovat enemmän yksityisluontoisia kuin ammatillisia. Vuodesta 1921 lähtien Lönn matkusti lähinnä kauppaneuvos Hanna Parviaisen kanssa. Näiden kahden ystävättären toiminta heijastaa 1900-luvun alun uutta, itsenäistä naiskuvaa. He olivat hyvin koulutettuja ja toimivat johtavassa asemassa naisille epätavallisilla ammattialueilla, Lönn arkkitehtina ja Parviainen perimänsä tehdasyhteisön johtajana. He olivat lisäksi naimattomia ja pystyivät lähtemään vapaasti Eurooppaan pitkiksikin ajoiksi. Wivi Lönn kertoi saaneensa 1920-luvulla suuriakin suunnittelutehtäviä, mutta hän tahtoi ennemmin olla ystävättärensä tukena. Pitkäkestoiset matkat haittasivat osaltaan suunnittelua, ja 1930-luvun alussa Lönn irrottautui arkkitehdin työstä lähes kokonaan.

Wivi Lönn kuoli vuonna 1966, ja hän oli tuolloin ennättänyt saada ainakin osittaisen elämäntyönsä tunnustuksen. Tutkijat alkoivat kiinnostua hänestä kuitenkin vasta 1980-luvulla. Tuolloin huomattiin Lönnin merkitys myös naisarkkitehtien nousun mahdollistajana Suomessa paljon muita Euroopan maita aikaisemmin.

	<<< [1] [2] [3] [4] >>> Estonia-teatterikilpailun voitto innosti Lönniä matkustamaan Armas Lindgrenin kanssa Pietarin kautta Wieniin ja Müncheniin vuoden 1910 helmikuussa. He tutustuivat teattereihin ja erityisesti uudenlaisiin näyttämölaitteisiin. Estonia-teatterissa toteutettiin wagnerilaisia periaatteita noudatteleva, upotettava orkesterimonttu ja yhtenäinen katsomo betonisine parvirakenteineen. Ensimmäinen maailmansota katkaisi mahdollisuuden matkustaa Keski-Eurooppaan, ja seuraavan ulkomaanmatkansa Lönn teki jälleen Armas Lindgrenin kanssa vuonna 1920, jolloin he osallistuivat Lontoossa järjestettyyn rakennuskongressiin. Sen jälkeiset ulkomaanmatkat ovat enemmän yksityisluontoisia kuin ammatillisia. Vuodesta 1921 lähtien Lönn matkusti lähinnä kauppaneuvos Hanna Parviaisen kanssa. Näiden kahden ystävättären toiminta heijastaa 1900-luvun alun uutta, itsenäistä naiskuvaa. He olivat hyvin koulutettuja ja toimivat johtavassa asemassa naisille epätavallisilla ammattialueilla, Lönn arkkitehtina ja Parviainen perimänsä tehdasyhteisön johtajana. He olivat lisäksi naimattomia ja pystyivät lähtemään vapaasti Eurooppaan pitkiksikin ajoiksi. Wivi Lönn kertoi saaneensa 1920-luvulla suuriakin suunnittelutehtäviä, mutta hän tahtoi ennemmin olla ystävättärensä tukena. Pitkäkestoiset matkat haittasivat osaltaan suunnittelua, ja 1930-luvun alussa Lönn irrottautui arkkitehdin työstä lähes kokonaan. Wivi Lönn kuoli vuonna 1966, ja hän oli tuolloin ennättänyt saada ainakin osittaisen elämäntyönsä tunnustuksen. Tutkijat alkoivat kiinnostua hänestä kuitenkin vasta 1980-luvulla. Tuolloin huomattiin Lönnin merkitys myös naisarkkitehtien nousun mahdollistajana Suomessa paljon muita Euroopan maita aikaisemmin.