Valmistuttuaan Polyteknillisestä opistosta Lönn työskenteli opettajansa Gustaf Nyströmin toimistossa. Hän sai tuolloin kotikaupungiltaan Tampereelta ensimmäisen merkittävän tilaustyön, Tampereen Suomalaisen Tyttökoulun (myöh. Tyttölyseo) uudis-rakennuksen suunnittelun. Suunnittelutyön aikana hän sai Konkordialiitolta 1000 markan suuruisen apurahan, joka mahdollisti matkan Skotlantiin, Englantiin ja Manner-Eurooppaan. Matkalla Lönn tutustui lähinnä tiilen ja graniitin käyttöön arkkitehtuurissa. Erityisesti Skotlannin Aberdeenin graniittirakentaminen kiinnosti Lönniä. Aikakautta pidetään yleisesti suomalaisen graniitin kulta-aikana, joskin arkkitehtikunta oli hyvin tietoinen siitä tosiasiasta, että tyylivaikutteet luonnonkiven käytölle arkkitehtuurissa oli haettu pääosin ulkomailta.
Materiaalien käytön lisäksi Wivi Lönn halusi perehtyä koulurakentamiseen ja hän oli saanut paikallisen kouluhallinnon luvan vierailla kaikissa Aberdeenin alueen kouluissa. Hän ihaili ennen kaikkea niiden kodikkuutta ja siisteyttä. Brittiläisen kouluarkkitehtuurin perusajatuksena oli luokkahuoneiden sijoittaminen avarien aulojen ympärille, millä voitiin välttää ahtaiden ja pimeiden käytävätilojen syntyminen. Oppilaiden päällysvaatteet sijoitettiin usein niille varattuihin tiloihin rakennusten pohjakerroksissa. Tällainen uusi koulurakentamisen malli kiehtoi Lönniä niin paljon, että hän noudatti Aberdeenissa saamiaan pohjakaavan oppeja Suomalaisen Tyttökoulun suunnittelussa (Suominen-Kokkonen 1992, s.98). Lönn hyödynsi myös ansiokkaasti toimintojen sijoittelussa koulun tontilla olevia maanpinnan tasoeroja. Koulun pihan tasolla sijaitsevaan kellarikerrokseen hän suunnitteli erillisen tilan koululaisten päällysvaatteita varten. Avaraan portaikkoon liittyi jokaisessa kolmessa kerroksessa eräänlainen halli, jossa koululaiset saattoivat oleskella sadepäivinä välitunneilla. Rakennuksen ulkoarkkitehtuuri on koristelultaan niukkaa, eikä Lönn päässyt vielä tässä työssään soveltamaan ihailemaansa luonnonkiven käyttöä.
