Kyyhkynen. Raamatun kertomukselle on tunnusomaista, ettei Jeesuksen syntymän salaisuutta tarkemmin selitetä. Enkelin sanoista voi kuitenkin päätellä, että Jeesuksen elämä alkoi välittömän luomisvoiman vaikutuksesta. Niin kuin Jumalan Henki liikkui alkuluomisessa, niin Henki vaikutti luovana voimana myös Jeesuksen syntymisessä. Kristillisessä kuvataiteessa ei elämän alkamista ole aina tyydytty pitämään pyhänä salaisuutena. Se on yritetty tehdä havainnolliseksi: Pyhän Hengen kuvana on kyyhkynen. Kyyhkysestä lähtee säteitä, jotka osuvat Marian korvaan. Pyhän Hengen välineenä on sana. Sana otetaan vastaan korvalla. Jeesuksen elämä alkoi - kuvan mukaan - silloin, kun Maria kuulee Gabrielin välittämän Jumalan ilmoituksen Jeesuksen syntymästä. Raamatussa Sana tarkoittaa myös Jeesusta. "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala - Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme -" (Joh. 1:1, 14, Johanneksen jouluevankeliumista).
Pilvi. Kyyhkystä ympäröivällä pilvellä on oma symbolinen merkityksensä. Se kuvaa Jumalan läsnäoloa ja voimaa. Esimerkiksi Israelin kansan korpivaellusta johti pilvi, joka oli Jumalan läsnäolon merkki. (2. Moos. 13:21,22). Pilvi on se Jumalan (Korkeimman) voima, joka Luukkaan tekstin mukaan asettuu Marian ylle ja peittää hänet varjollaan.
Kirja. Maria lukee pyhää kirjaa. Se kuvaa hänen hurskauttaan ja viisauttaan. Marian arvoa korostaa kuvissa myös hänen suojakseen pystytetty, verhoilla koristeltu katos (baldakiini).
Matti Komulainen, Jouluevankeliumi vanhojen kirkkomaalausten kertomana. Kustannuskiila Oy, Kuopio. Gummerus Oy, Jyväskylä 1987
"PAIMENTEN KUMARRUS. Paimenet kävivät katsomassa Jeesus-lasta, "sitä, minkä Herra meille ilmoitti". Enkelin ilmoituksen mukaisesti he löysivät Marian, Joosefin ja seimessä makaavan lapsen. Luukkaan teksti ei kuitenkaan kerro mitään siitä, että he olisivat kumartaneet häntä. Ehkä siksi Paimenten kumarrus -aihe on kirkkotaiteessa varsin nuori. Paimenet ovat olleet kyllä ihmiskunnan edustajina syntymäkuvien yhteydessä jo ensimmäisellä vuosituhannella, mutta varsinaisesti Franciscus Assisilainen (1181-1226) hurskaus, joka korosti köyhyyttä hyveenä, toi paimenet kiinteämmin joulukuviin. He olivat etuoikeutettuja ihmiskunnan edustajia ja saivat katsoa, kunnioittaa ja rakastaa köyhyyden keskelle syntynyttä lasta. Paimenten kumarrus tuli kuvataiteiden piiriin selkeämmin vasta 1400-luvulla.
PAIMENTEN LAHJAT. Luukas ei kerro mitään paimenten lahjoista. Paimenten kumarrus -kuvissa heillä on siitä huolimatta lähes aina mukana jotain vastasyntyneelle tuotavaa: huilu, kukkia, lammas - jotain heidän ammattiinsa liittyvää.
HÄRKÄ JA AASI edustavat juutalaisia ja pakanoita. Maria nostaa Jeesus-lapsen alttarin tapaiseen seimeen paimenten kumarrettavaksi. Joosef on taustalla; kädessä rakentajan merkkinä saha. Joissakin kuvissa hänen tunnuksiaan ovat muutkin rakennusmiehen työkalut, kuten pora tai kirves. Joosef kuvataan yleensä vanhaksi, parrakkaaksi mieheksi, jolla useimmiten on juutalaisen syntyperän merkkinä keilamainen hattu. Joulukuvissa ei yleensä juutalaisia ja pakanoita aseteta vastakkain, kun taas ristiinnaulitsemiskuvissa vastakkainasettelu on hyvin voimakas. Joulukuvissa Jeesus on kaikkien ihmisten, sekä juutalaisten että pakanoiden Vapahtaja. Juutalaisuutta tässä kuvassa edustavat myös paimenet."
Matti Komulainen, Jouluevankeliumi vanhojen kirkkomaalausten kertomana. Kustannuskiila Oy, Kuopio. Gummerus Oy, Jyväskylä 1987.
Albert Edelfelt, Paimenten kumarrus, Vaasan kirkon alttaritaulu
Marian herkät kasvot ja lapsi hänen sylissään ovat valaistuna. Lapsen ja äidin kontakti on hyvin lempeä. Enkelihahmot yllä, edessä polvistuneina jykeviä kansanmiehiä, paimenia. Tallin heinät luovat pehmeää tunnelmaa Albert Edelfeltin alttaritauluun, jossa on jotain hyvin suomalaista.
Edelfeltin alttaritaulu Vaasan kirkossa on yksi noin kuudestakymmenestä joulun aiheisiin liittyvistä alttaritauluista Suomessa. Niiden lisäksi on jouluaiheisia lasimaalauksia sekä vanhoja puuveistoksia, jotka esittävät Madonnaa ja lasta. Näin kertoo apulaisprofessori Heikki Hanka Jyväskylän yliopiston taidehistorian laitokselta.
Aikanaan Edelfeltin pelkistettyä alttaritaulua vuodelta 1894 pidettiin radikaalina, koska siinä näkyi kansallisia vaikutteita. Sanottiin, että joulun kuvauksen pitäisi olla seemiläisempää, Palestiinaan ankkuroitua.
Nyt Edelfeltin maalausta pidetään jouluaiheisten alttaritaulujemme ykkösenä. Siinä ei ole mitään liikaa, vain olennainen. Eläimetkin on jätetty pois. Koko maalauksesta henkii syvä levollisuus. Vaasan kirkko voi olla syystä ylpeä alttaritaulustaan.
"Jouluaiheisia alttaritauluja on Suomen luterilaisissa kirkoissa suhteellisen vähän. Alttaritauluja on meillä kaikkiaan kolmisentuhatta. Toisaalta jouluaihetta on esiintynyt kaikkina aikakausina", Hanka kertoo.
Joulupiirin aiheet ovat Hangan mukaan symbolisesti keskeisiä. Ne vetoavat yhteisöllisiin tunteisiin, vahvistavat kodin lämpöä ja tapojen merkitystä. Jouluaiheet olivatkin vahvasti tulossa alttaritaiteeseen vuosisadan alkupuolella, mutta kehitys katkesi kirkkojen kuvattomaan kauteen.
Joulun ydinaiheita on alttaritaiteessa kaksi: Paimenten kumarrus sekä kuninkaiden eli itämaan viisaiden kumarrus vastasyntyneelle Jeesukselle. Molemmat aiheet liittyvät syntymäpaikkaan, eläinten suojaan.
1600-luvulta lähtien kirkkoihin ilmestyi aatelisten lahjoittamia epitafeja eli vainajien muistotauluja, joihin saatettiin kuvata kohtauksia Jeesuksen elämästä. Kuninkaiden kumarrus esiintyy mm. Henrik Flemingin ja Ebba Bååtin epitafissa vuodelta 1624 Mynämäen kirkossa.
Varsinaisia alttaritauluja ilmestyi kirkkoihin runsaammin 1700-luvulla. Jeesuksen syntymä tunnetaan aiheena jo 1730-luvulta. Vanhin edelleen paikallaan oleva jouluaiheinen alttaritaulu, Johan Backmanin "Paimenten kumarrus" vuodelta 1756 on Kruunupyyn kirkossa.
"Tämän ajan alttaritaulut olivat vaatimattomia ja kotoisia. Niiden tekijät eivät olleet varsinaisia taiteilijoita nykymerkityksessä vaan käsityöläisiä. Käytettiin mallikuvia, mitään ei maalattu omasta päästä."
"Aiheen valintaan vaikutti esimerkiksi lahjoittaja tai se, millainen alttaritaulu naapuriseurakunnassa oli. Joku saattoi myös kirkonkokouksessa kertoa, että pappa osti markkinoilla tällaisen puupiirroksen, sopisiko se alttaritauluksi", Hanka kertoo.
Muutos tapahtui 1800-luvun loppupuolella, jolloin ammattimaiset taidemaalarit alkoivat tehdä alttaritauluja. Saksalaissyntyinen Bernhard Reinhold maalasi 1860-luvulla Mäntsälän kirkkoon italialaisvaikutteisen "Paimenten kumarruksen".
Edelfeltin "Paimenten kumarruksessa" vuodelta 1894 näkyy, kuinka realismin ote hänen tuotannossaan alkaa murtua ja taiteilija siirtyy näkyvän todellisuuden kuvaamisesta sisäiseen todellisuuteen. Edelfeltin uralla Vaasan alttaritaulu merkitsi taitekohtaa.
Pekka Halonen maalasi 1900 Kotkan kirkkoon alttaritaulun "Kuninkaiden kumarrus". Tavallaan aihe oli "väärä" vuosisadan vaihteessa, jolloin uskonnollinen näkemys haluttiin liittää arkipäivään. 1900-luvulla aiheeksi tulikin pääsääntöisesti Paimenten kumarrus, joka teki katsojalle mahdolliseksi samastumisen kansanihmisiin. Ylevästä aiheesta huolimatta on Kotkan alttaritaulun henkilökuvaus maanläheistä.
Myös tähtitaivas sai tärkeän aseman alttaritauluissa vuosisadan vaihteessa. Suuntauksessa on nähtävissä astraalimystiikkaa.
Jouluaiheiden suosio kasvoi vuosisadan vaihteesta 1920-30-luvuille saakka. Traditio päättyy Urho Lehtisen Kuninkaiden kumarrukseen 1939 Ypäjän kirkossa. Viime vuosikymmeninä alttaritauluja ei juuri ole maalattu.
"Kuvattomuuden ihanne elää yhä kirkoissamme. Jumalanpalvelusuudistuksen yhteydessä kuvataide olisi voinut olla näyttävämmin esillä. Kirkkotaiteessamme ei näy myöskään vielä Neitsyt Marian uusi tuleminen. Ihmisten visuaalista nälkää ravitsevat sentään joulun aikaan seimiasetelmat kirkoissa", Hanka sanoo. (KT 10.12.1997 lp)
Lisätietoa: Paimenten kumarrus: Vaasan seurakuntaelämää ja kirkkotaidetta kuvien kertomana. Timo Rusama, Marianne Koskimies-Envall, Ossi Jäkärä, Catharina Östman, Gerald Porter. Vaasan evankelis-luterilaiset seurakunnat 1993.
http://www.evl.fi/kkh/kt/uutiset/jou97/paimen.htm