Sukupuoleen perustuvaa koulutuksellista eriarvoisuutta alkoi murtaa 1800-luvun lopulla naisten lisääntynyt ylioppilaaksi valmistuminen. Naisia alettiin vähitellen hyväksyä miesten joukkoon myös teknisissä kouluissa, tosin erikoisjärjestelyin tai ylimääräisinä oppilaina. Vasta 1900-luvun alkuvuosina naisia alkoi hakeutua arkkitehtuuri­koulutukseen samanaikaisesti miesopiskelijoiden kanssa. Ylimääräiset opiskelijat seurasivat opetusta oman valintansa mukaan vain muutamissa aineissa, joten heidän opiskeluaikansa oli lyhyempi kuin vakinaisten (Arkkitehteja. Architecta ry:n 40-vuotisjuhlajulkaisu 1982, s.34). Tiettävästi ensimmäinen arkkitehdin tutkinnon suorittanut nainen Euroopassa oli suomalainen Signe Hornborg, joka valmistui Suomen polyteknillisestä opistosta (nyk. Teknillinen korkeakoulu) vuonna 1890.

Syksyllä 1892 Wivi Lönn kirjoittautui erityisluvalla oppilaaksi Tampereen Teollisuuskoulun rakennusosastolle. Vuotta aikaisemmin oli teollisuus­koulujen toimintajärjestykseen tehty muutos, joka antoi naisille mahdollisuuden päästä oppilaiksi, ei kuitenkaan vakinaisiksi. Lönn opiskeli teollisuuskoulussa yhden lukuvuoden, ainoana naisena 13 miespuolisen oppilaan kanssa. Opinnoissaan hän menestyi loistavasti. Hän oli rakennusosasto 1:n paras oppilas. Lönn kertoi itse opiskelustaan seuraavasti: "Miten tulinkaan menneeksi teollisuuskouluun? Minulla oli rakentaminen verissä, se veti minua. Kyllähän ne ihmiset ihmettelivät. Sen ajan käsitykset olivat vähän erilaiset kuin nykyään. Ei sopinut, että tyttö oli samassa luokassa poikien kanssa. Niinpä opettajat olivatkin antamassa minulle yksityisopetusta. Sain kaikki kokeeni suorittaa yksin opettajien huoneessa" (haastattelu Kaunis Koti -lehdessä 6 / 1963).