Koulutuksellisen tasa-arvoisuuden rakentuminen vähitellen 1900-luvun alun Suomessa ei riittänyt murtamaan miesten monopoliasemaa valtion ja kuntien viranhallinnassa. Suurin osa naisarkkitehdeista työskenteli joko valtion rakennushallinnon anonyymeissä suunnittelutehtävissä tai miestensä johtamissa arkkitehtitoimistoissa. Wivi Lönn saavutti ammattiurallaan itsenäisen ja arvostetun arkkitehdin aseman, joka jäi pitkäksi aikaa poikkeukselliseksi saavutukseksi naiselle ammattikunnassa. Hän eli elämänsä naimattomana ja lapsettomana, mikä mahdollisti hänen täydellisen omistautumisensa työtehtäviin. On vaikea kuvitella, miten hän olisi voinut yhdistää arkkitehdin uran ja äitiyden velvoitteet aikana, jolloin tällainen naisten kaksoisrooli koettiin vieraaksi ja miltei sopimattomaksi. Naisasiayhdistyksetkään eivät ajaneet asiaa naisten kaksoisroolimallin edistämiseksi.
Wivi Lönnin työura voidaan jakaa kolmeen päävaiheeseen, eli varhaiskauteen kotikaupungissa Tampereella vuosina 1898-1911, Jyväskylän aikaan vuosina 1911-1918 sekä 1930-luvulle jatkuneeseen Helsingin kauteen, jonka jälkeen hän jätti arkkitehdin tehtävät lähes kokonaan.
